Hitti ja huti: Hankinnat vauvalle



 
 
Moi!
 
Ihana tyttövauvamme sai nimen muutama viikko sitten. Hän on Aamu. Juhlimme nimiäisiä ystävien ja perheen kesken kotonamme ja osa vierasta osallistui mukaan etäyhteydellä (tää on tätä korona-aikaa). Halusin tämän kertoa tähän alkuun, jotta tiedätte sitten keneen viittaan Aamulla <3 täällä bloginkin puolella.
 
Vauvavuotta on nyt takana muutama kuukausi (reilu kolme kk) ja nyt voisin hieman listata jo tällä (suurella, hehe) kokemuksella, mitä hittihankintoja ja -huteja on jo nyt tullut tehtyä. Tätäkään postausta ei kannata lukea kuin raamattua, koska itse huomasin, kun lueskelin muiden äitien kokemuksia blogeista ja muualta somesta, että osa jutuista, mitkä joillain ei toimi, toimii meillä ja toisin päin. Että loppujen lopuksi ei voi tietää kuin kokeilemalla, että mikä sopii omalle vauvalle. 

Nyt jälkeenpäin tuntuu, että olen joissain asioissa sortunut ehkä perinteisiin ensimmäisen lapsen kanssa tehtäviin kliseisiin. Google on laulanut öisin, milloin on googletettu vauvan aivastusta, imetysasiaa tai jotain ihan utopistista. Ja olen myös ollut ahkera nettitishoppailija (näin korona-aikana), ja kun olen saanut jonkin asian päähäni, jota EHDOTTOMASTI tarvitsemme, olen etsinyt sen netistä, joko uutena tai käytettynä, ja tilannut/hankkinut sen sitten aika nopealla tahdilla. Nyt jälkeenpäin olisin kyllä joitain hankintoja voinut harkita hieman tarkemmin... Tässä kuitenkin oma kokemukseni hitti- ja hutihankinnoista.

Hitti

Leikkimatto. Meidän Aamu on jo noin kuusi viikkoisesta asti viihtynyt (ainakin lyhyitä pätkiä) värikkäällä leikkimatolla, joka saatiin lainaan ystävältäni. Mitä vanhemmaksi Aamu on tullut, sitä innokkaampana hän tuijottaa, nauraa ja kiljahtelee matolla. Suosikkia on kun minä tai Aleksi heilutetaan siinä roikkuvia leluja ja lauleskellaan hänelle. Välillä vauva unohtuu tuijottelemaan leikkimaton ulkopuolelle tai hymyilee ihania hymyjä mulle tai isälleen. Lapsi on jopa joskus nukahtanut matolle ja viihdyttää itseään välillä yksinkin siinä. Hienoa tässä tietysti on myös se, että tämä hitti-hankinta oli meille ilmainen, koska saimme sen lainaan ystävältäni. Näinhän se menee <3.

Huti

Unipussi. Voi voi. Kun tulimme synnäriltä oli Aamu tottunut kapalointiin. Joten innoissamme kapaloimme hänet peittoon öisin nukkumaan kotonakin. Olimme Aleksin kanssa ihan fiiliksissä, että "tämähän on helppoa". Noh parin viikon jälkeen vauva ei enää viihtynytkään niin hyvin peittokapalossaan. Minä sitten tein kyselykierroksen äitiystävilleni ja tutustuin jälleen Googlen ihmeelliseen maailmaan, ja kuulin unipusseista (tai -kapalosta, kyse on siis sellaisesta "pakkopaitamaisesta" asiasta, jossa lapsi on kuin kapalossa...). Kuulemma toimivia ja turvallisia lapselle. Sen enempää miettimättä valikoin kivan kuosin ja tilasin yön pimeinä tunteina meille tällaisen unipussin. 
 
Tässä vaiheessa olin ihan paniikissa näistä nukkumisasioista, koska olin lukenut (netistä), että vauvalle ei saisi laittaa irtopeittoa tukehtumisvaaran takia, lisäksi emme uskaltaneet pitää häntä omassa sängyssämme perhepedissä, koska olin varma, että jompikumpi pyörähtää hänen päälleen. Mutta hän ei myöskään rauhoittunut omaan sänkyynsä. Eipä kai, koska aika ankeaa pienen vauvan on isossa sängyssä nukkua yksin ja ilman peittoa. Luulin unipussin olevan ratkaisu tähän. Mutta unipussi saapui ja testasimme sitä kaksi kertaa. Joka kerta vauva huusi kuin hyeena eikä rauhoittunut, joten luovutimme. En kyllä itsekään viihtyisi pakkopaitamaisessa ratkaisussa, mutta osa vauvoista kuulemma nukkuu näissä mielellään... Meillä unipussi on kuitenkin ollut koskemattomana jo pari kuukautta. Taidan myydä sen FB-kirppiksellä kun saan aikaiseksi. Ei jatkoon. 

Hitti

Imetystyyny. Tämä oli ystävän suositus. Olin itse synnärillä, niin Aleksi osti meille käytettynä tyynyn sillä aikaa. Ja se on ollut hintansa väärti. Etenkin alussa imetin lähes ainoastaan imetystyynyn kanssa, jos en ollut kyljelläni sängyssä imettämässä. Nyt Aamu on kasvanut, joten aina en ota imetystyynyä sohvalle avuksi, mutta kyllä se vie painetta käsiltä ja hartioilta pois, joten käytän sitä välillä edelleen, vaikka suosikki-imetysasentoni onkin nykyään makuullaan sängyssä. Score!

Huti

Kantoliina. Tämän sain ystävältäni testiin, kun Aamu oli noin kuukauden ikäinen. Olin haaveillut kantoliinailusta, olin kuullut siitä tosi hyvää PAITSI kun menin googlettamaan ja löysin kamalan artikkelin, jossa vauva oli tukehtunut kantoliinaan... Vastaanotin tämän liinan siis ristiriitaisin mielin. Ystäväni neuvoi minua ihanasti, ja kun testattiin vauvan kanssa hänen avustuksellaan liinaa, vaikutti homma ihan täydelliseltä! Vauva nukkui kantoliinassa kaksi tuntia. MUTTA kun myöhmmin tuli aika kokeilla yksin itsekseni kantoliinan sitomista ja vauvaa sinne, oli vastassa huutosirkus. Sama homma Aleksin kanssa. Olimme ihan solmussa liinan kanssa ja vauva huusi pettyneenä. Kokeiltiin sitä noin 5-6 kertaa, mutta ensiyrittämän jälkeen homma ei onnistunut ollenkaan. Taisi olla aloittelijan tuuria se ensimmäinen onnistuminen, joten luovutimme kantoliinan kanssa. Tämä epäonnistuminen johtui varmaan minusta, ja lyhyestä pinnastani sen sidonnan kanssa. Harmi! Kantoliina palautettiin muutaman viikon jälkeen takaisin omistajalleen.

Hitti

Kietaisubodyt. Arvostan kaikkea mikä helpottaa arkea. Vauvan pukeminen oli aluksi tosi jännittävää ja huomasin pian, että kaikki vaatteet joita pitää vetää pään yli olivat hieman haastavia. Varsinkin kun meidän tyttö meinasi protestoida muutenkin vaipan ja vaatteiden vaihtoa hoitopöydällä. Mitä helpompi hänet oli pukea, sen parempi. Nytkin kun hän on isompi ja alkamassa on hulinat, häntä ei meinaa saada pidettyä hetkeäkään paikallaa vaipan vaihdossa. Kietaisuvaatteet ovat mielestäni olleet helpoimmat tähän mennessä.

Huti (mutta en ole vielä luovuttanut)

Tula free to Grow -kantoreppu. Tätä on hehkutettu pitkin internetiä ja somea. Surkean kantoliinailu-yrityksen jälkeen ajattelin, että ehkä reppu voisi toimia. Sitä ei tarvitse sitoa, joten minunkin olisi tarpeeksi helppo käyttää sitä (ja Aleksin). Reppu on kuitenkin melko kallis, joten aloin metsästämään sitä käytettynä. Koska jos se ei meillä toimisi, niin rahanmeno harmittaisi. Löysinkin onneksi aika pienellä vaivalla kivan värisen (yksivärinen Stormy) kantorepun käytettynä ja hain sen kotiimme. Aamu oli silloin noin kaksi kuukautta. Ja hän vihasi sitä. Yritimme Aleksin kanssa useamman kerran, mutta Aamu vain kitisi ja mulkoili meitä vihaisena. Niinpä olemme pitäneet nyt muutaman viikon taukoa repusta. Viime viikolla aloimme kuitenkin harjoitella jälleen sen käyttöä. En nimittäin haluaisi luovuttaa sen suhteen. Se tuntuisi niin helpolta vaihtoehdolta esimerkiksi kun olen yksin kotona, niin laittaa Aamu kantoreppuun ja lähteä käyttämään Leo lenkillä hänen kanssaan. Saisin lenkille myös kivan extrapainon ;). Vielä en voi kuitenkaan hehkuttaa tätä, koska Aamu protestoi kantorepussa edelleen. Pisin aika, kun hän oli siinä hiljaa, taisi olla muutama minuutti... Mutta emme ole vielä luovuttaneet. Mainosten mukaan Tula-reppua voisi käyttää kolmivuotiaaksi asti... Onhan tässä muutama vuosi aikaa tottua.
 




Hitti

Stokke Tripp Trapp -syöttötuoli ja Newborn setti. Tätä klassikkotuolia yritin etsiä Torista käytettynä, koska onhan sen hinta suolainen. Onneksi ihanat vanhempani, tuoreet isovanhemmat, riensivät apuun. He halusivat ostaa nimiäis-/ ennakkojoululahjana tuolin Aamulle ja siihen vielä Newborn osan, eli sitterimäisen "tuoli-" osan, jossa vauvaa voi jo nyt pitää. Aamu pitää tuolista TODELLA paljon. Ja minä olen aamuisin esimerkiksi saanut juoda kahvit rauhassa, kun "istutan" vauvan tuoliin, josta hän katselee tyytyväisenä ympärilleen ja jokeltelee välillä. Lisäksi uskon, että kun alamme maistelemaan kiinteitä ruokia, on tosi kiva, että Aamulla on jo näin pienestä pitäen oma paikkansa ruokapöydässä. 6/5.

Hitti/huti

Britax Smile 3 -yhdistelmävaunut. Periaatteessa olen ollut tyytyväinen valintaamme, joka tehtiin muutamassa minuutissa. Raskausaikana en millään jaksanut innostua vaunujen etsinnästä. Ja mua lähinnä nauratti ja ärsytti netissä vauhkoavien äitien vaunuhössötys. Ja tietyt merkit, joita vaikuttajat, bloggaajat ja vloggaajat tuntuivat hehkuttavan ja suosivan, jotka vaikuttivat hyviltä vain siksi, että ne olivat "muodissa". Päätin heti etten lähde siihen leikkiin mukaan. Olin työntänyt elämäni aikana yhden käden sormilla laskettavan määrän lastenvaunuja. Minulla ei ollut minkäänlaista mielikuvaa kivoista vaunuista. Minusta ne näyttivät kaikki samalta, eivät kovin esteettisiltä tai edes kivoilta. Korona-kevät vaikeutti meidän "shoppailua", koska sain sen vinkin, että vaunuja täytyy ehdottomasti käydä liikkeessä testaamassa, mutta rajoitusten takia kävimme Aleksin kanssa tasan kerran yhdessä vaunuliikkeessä, jonka jälkeen tiesin entistä vähemmän mitä oikein haluan. 
 
Lopulta mietimme vaunun ominaisuuksia ja listasimme ne; niiden pitäisi olla mustat, yhdistelmävaunut, kohtuuhintaiset, kääntyvät eturenkaat, jotka saa myös lukittua, niissä pitää olla iso tavaratila ja niiden pitää olla sirot kaupunkikäyttöön, ja julkisissa liikkumiseen, mutta sopia myös metsäpolulle. Sitten seuraavaksi luin muutamia vaunuarvosteluja, joista etsin tietysti näitä ominaisuuksia ja pääni oli ihan pyörällä suuresta tarjonnasta. Sitten silmiini osui hyvä tarjous mustista Britax Smile 3 -vaunuista, jonka jälkeen googlettelin arvosteluja vain näistä vaunuista. Päätökseen ei lopulta mennyt kauan koska inhoan jahkailua, joten testaamatta tilasin meille siis nämä vaunut. Olemme olleet tyytyväisiä, mutta nyt jälkeenpäin toivoisin, että vaunukoppa olisi vähän ylempänä. En tiedä olisiko se edes mahdollista, mutta olemme molemmat Aleksin kanssa aika pitkiä, niin tuntuu, että koppa on aika matalalla ja joudumme "kumartelemaan" vauvaa kopasta. Lisäksi haluaisin, että vaunukopan kuomun saisi lukittua myös puoleen väliin. Eli siis tällä hetkellä sen saa joko ihan yläasentoon tai sitten ihan alas (mikä on varmaan aika perusjuttu). Toki nämä ovat aika pieniä juttuja. Tavaratila kopan alapuolella vaunuissa on ollut ihanan iso, kaikki mun ja Aamun romut mahtuvat mukaan kauppareissullakin, ja vaunut ovat pienet ja näppärät julkisissa liikennevälineissä (meillä ei ole autoa) sekä muutenkin ahtaissa tiloissa. Tällä hetkellä tosin mietin, että mahtuuko Aamu oikeasti olemaan kopassa edes puolivuotiaaksi, sen verran kompaktin kokoinen se on, toisaalta hyvä niin. Tosin siellä on hänen makuupussinsa ja erinainen määrä leluja, välillä harsoja tai torkkupeittoja, että ehkä koppa on vain ladattu liian täyteen minun toimestani... 3,5/5. Tosin minulla ei ole mitään vertailumallia :). Ja nyt kun rehellisiä ollaan, niin tällä hetkellä katson lastenvaunuja jo ihan eri tavalla, ja olen kyllä nähnyt niiden ulkonäöissäkin jo eroja. Jos joskus vielä ostan uudet rattaat, niin tiedänpähän tarkemmin millaisia haen. Ja alan ehkä pikkuhiljaa ymmärtää sitä vaunuhössötystäkin... :)

Hitti/huti

Unipesä. Ostin vauvalle unipesän jo raskausaikana. Olin kuullut ja lukenut tästä todella paljon hyvää. Ja minusta ajatus söpöstä unipesästä oli ihana. Niinpä valikoin netistä omasta mielestäni ihanimmän pesän ja hintaa miettimättä tilasin sen. Uipesät kieltämättä näyttävät todella paljon koiran pedeiltä, vitsailtiinkin, että unipesä on kuin vähän kalliimpi koiranpeti. Emmepä tienneet kuinka oikeassa olimmekaan... Ensinnäkin tuo meidän unipesä on tosi iso. Eipä tullut mieleenkään katsoa minkä kokoisen ostaan. Vauvamme syntyi vajaa kolme viikkoa etuajassa ja hän oli todella mini. Nauratti laittaa se pikku nyytti isoon unipesään, jonka perusajatus "turvallisesta" pesästä ei varmaan toteutunut. Lisäksi jos unipesä jää lattialle koiramme Leo löytää tiensä siihen hyvin nopeasti. Välillä en raski edes siirtää häntä siitä pois. Ehkä sitten kun Aamu siirtyy isompaan pinnasänkyyn, niin voimme hyödyntää unipesän irrotettavaa reunaa pinnasängyn reunoihin tai laittaa koko pesän sänkyyn... Tai sitten siitä tulee uusi peti Leolle. Aika näyttää :).
 

Bonus
 
Hitti

Rintapumppu. ONNEKSI ihana ystäväni toi minulle pyytämättä lainaan omat rintapumppunsa jo ennen Aamun syntymää. Sähköllä toimivan ja ilman sähköä toimivan. Odotusten vastaisesti olen käyttänyt lähinnätä "käsikäyttöistä", jostain syystä se vain tuntuu mukavammalta. Omasta imetysmatkastani saisi ihan oman tarinansa, kokonasen postauksen verran, mutta nyt lyhyesti: Minulla on ollut näiden kolmen kuukauden aikana lääkekuurin vaatinut rintatulehdus kaksi kertaa ja kerran tiehyttukos toisessa rinnassa (jonka sain hodettua kotikonstein). Näiden tissiongelmien hoidossa rintapumppu on ollut erityisen tärkeässä asemassa, koska rintojen ahkera tyhjentäminen auttaa, ja estää niiden uusiutumista. Lisäksi olen saanut rintamaitoa jääkaappiin ja pakastimeen. Olemme halunneet alusta saakka opettaa Aamua myös pulloruokinnalle, jotta Aleksi voi jakaa vastuuta vauvan ruokinnasta. Se tarkoittaa, että minäkin pääsen välillä asioille (ja esim. kampaajalle) huoletta. Summa summarum, rintapumppu on ollut minulle kullanarvoinen keksintö <3.


 

 "Mun vai sun pesä?"


 
Siinäpä arvosteluni vauva-ajan tarvikkeista vankalla kolmen kuukauden äiti-kokemuksella ;). Jos siellä ruudun toisella puolella on muita äiti- tai isäihmisiä, olisi kiva kuulla teidän parhaista hankinnosta vauvalle, tai sitten niistä mokistakin. Laita kommenttia tai viestiä someen, kokemuksia olisi kiva jakaa <3.
 
Seuraavaan kertaan,

xox

Anna


Kommentit