Poikkeustila, tämän hetken kuulumiset




Hei,

tässä on tapahtunut niin paljon viimeisen kahden viikon sisällä, että huhhuh. Eli aika päivitellä kuulumisia. Huimaako maailmanmeno jotain muutakin siellä ruudun toisella puolella?

Päällimmäisenä on mielessä siis Suomen poikkeustila ja korona-pandemia. Pakkohan se on hieman päivitellä tätä asiaa; reilu viikko sitten iski nimittäin hetkellisesti lievä paniikki. Itseni, vauvan, läheisteni ja kaiken puolesta. Tällaisessa tilanteessa haluaisi nimenomaan kerääntyä perheen kanssa yhteen, nähdä kavereita kahvikupin äärellä, mutta ne ovat viimeisiä asioita, joita nyt kannattaa tehdä. Meillä jokaisella on varmasti läheisissä joku, joka kuuluu riskiryhmään, joten toivon, että jokainen (vaikkei riskiryhmään kuuluisi), noudattaa näitä hallituksen määräyksiä ja suosituksia. Etänä työskentely ja kaiken sosiaalisen kontaktin välttäminen on suositeltavaa (mielestäni pakollista yhteisen hyvän takia). Toivottavasti sinäkin olet vastuullinen ja pysyt kotisohvalla (kerrankin luvalla) mahdollisimman paljon.

Raskauskuulumiset ovat myös linkittyneet koronaan. Hitto mä olen kauhulla lukenut uutisia esimerkiksi naapurista Virosta, jossa raskaana olevat joutuvat mennä synnyttämään yksin, ilman puolisoa tai tukihenkilöä. Toivon todellakin, että Suomessa ei jouduta niin radikaaliin tilanteeseen, tai johonkin vieläkin pahempaan. Raskauteeni koronatlanne on vaikuttanut silläkin tavalla, että kaikki "ylimääräiset" raskauden tukitoimet on peruttu ainakin täällä Helsingissä. Se siis tarkoittaa, että perhe- ja synnytysvalmennukset on peruttu ja lisäksi fysioterapiaryhmä (jota olin erityisesti odottanut). Aluksi olin todella pettynyt, mutta nyt mietittyäni asiaa, ymmärrän kyllä miksi näin toimitaan, ja tarvittavan tiedon saan kyllä netistä tai puhelimen päästä. Perusneuvolat ovat onneksi edelleen voimissaan. Lisäksi iloinen uutinen oli se, että pääsen kuitenkin mukaan synnytyspelko-ryhmään, joka järjestetään, tavalla tai toisella. Jos haluatte kuulla tästä synnytyspelkoryhmästä lisää, ja miksi olen siinä, niin laittakaa viestiä, voisin tehdä asiasta ehkä ihan oman postauksenkin...

"Raskausongelmia" minulla oli vielä viikko sitten jatkuva iskias, siis älytön selkä-, pakara ja reisikipu. IHAN kauhea, säteilevä kipu, joka jatkui siis noin kolmisen viikkoa, ja jouduin olemaan töistäkin asian takia pois. Kipu haittasi niin paljon liikkumista ja jopa yöunia. En tiedä mikä siihen lopulta auttoi. Lepo, varovainen kävely ja jooga vai trikoinen tukivyö (joka oli kyllä elämäni edullisin kivunlievittäjä). Oikeasti, sitä suositeltiin minulle useamman kerran, ja lopulta tilasin melko edullisen tukivyön (koska niitä on TODELLA erilaisella hintahaarukalla, 15-80 e). Ja minua se on auttanut paljon. Ja ostin vielä siis ihan semmoinen parinkympin version...


Eniten mietityttää tällä hetkellä Uudenmaan eristäminen muusta maasta. Olen monet itkut jo itkenyt, koska mun äiti ja isä eivät esimerkiksi voi tulla meille. Oltiin sovittu jo monta tapaamista ja viikonloppureissua (yhden piti olla jo tänä viikonloppuna), mutta kaikki on tietysti peruttu. Ymmärrän tämän toki heidän turvallisuutensa (ja monen muun) kannalta, mutta kyllä tämä tuntuu niin epäreilulta. Jotenkin olisi niin halunnut nauttia ja fiilistellä tätä raskautta tulevien isovanhempienkin kanssa...

Vaikka olenkin melkoinen kotihiiri (ja salainen introvertti), ja olen nauttinut ajasta kotona, alkavat nämä rajoitukset tosissaan jo tuntua. Etenkin se, että ei tiedä kuinka kauan nämä jatkuvat ja kuinka tiukoiksi rajoitukset vielä menevät. Tiukkojen rajojen asetus saa miettimään asiaa siltäkin kannalta, että kyllä sitä vaan on vapaa valitsemaan "normaaliaoloissa", ja on saanut tähän asti kasvaa maassa, jossa on vapautta ja demokratiaa. Ehkä tämän jälkeen sitä kaikkea arvostaa sitten taas eri tavalla. Kuten liikkumista ja perheen sekä ystävien tapaamista.

Mutta kyllä mä päivittelin tässä taannoin Aleksille, että morjens, me olemme olleet yhdessä 10 vuotta, ja sitten lopulta, reilun yhdeksän vuoden yhdessäolon jälkeen, ollaan silleen, että "hei ehkä se vauva saa nyt tulla", ja mitä tapahtuu; Suomessa onkin poikkeustila esikoisemme syntymävuonna. Mitähän tapahtuu sinä vuonna kun päätämme mennä naimisiin...?

Lopuksi yksi iloinen uutinen; meistä tuli tällä viikolla Aleksin kanssa asunnon omistajia. Tämäkin ensiasunnon ostaminen sattui kyllä ajoitukseltaan erikoiseen (score) paikkaan, mutta olemme asiasta todella onnellisia. Pääsemme muuttamaan huhtikuun puolen välin jälkeen. Näin mekin siis siirryimme taas lähemmäksi "aikuisten maailmaa"...


Pysytään turvassa ja turvataan myös muut <3

xox

Anna


Kuvat: Aleksi Paju, editointi minä (kuvat otettiin sinä yhtenä päivänä helmikuussa, kun Helsingissä satoi lunta ja lumi pysyi maassa ehkä 12 tuntia...)

Asu

takki / H&M (2020) pipo / Cubus (2019) housut / New Look Maternity, Zalando (2019) paita / H&M (2020) huivi / Espanjasta (2018) kengät / H&M Divided (2017)

Kommentit