raskauden plussat ja miinukset osa 1

Moikku!

Vuoden eka, ja mistäs muusta kirjoittaisinkaan kuin raskaudesta, onhan tämä niin jännittävää ja erilaista aikaa. Aikaisemmassa postauksessa kerroinkin fiiliksiäni asiaan liittyen. Tähän tekstiin halusin nyt kuitenkin kerätä rehellisesti (ja pilke silmäkulmassa) raskauden plussat ja miinukset tähän mennessä.

Tällä hetkellä huitelen raskausviikolla 18+2 (raskausnoviiseille selvennykseksi, että ensimmäinen luku on tosiaan täydet raskausviikot ja plussan jälkeen tulee päivät, itselleni tämä raskaussanasto oli ainakin täyttä utopiaa ennen omaa raskauttani...).

Aloitan listani miinuksista, jotta voin lopettaa postauksen positiivisiin ajatuksiin. Ja huomioithan, että nämä ovat minun tuntemuksiani, ja ajatuksiani raskaudesta. Jokaisen raskaus on yksilöllinen, joten liian suoraviivaisia ajtuksia raskaudesta yleensä ei kannata tästä postauksesta ottaa. Tässä siis mun raskauden hyvät ja huonot puolet ensimmäinen osa <3.



MIINUKSET

- Alkuraskauden oksettava olo. Noin viikoilla 6-12 minulla oli jatkuva kuvottava olo, jouduin välillä käydä oksentamassakin. Ja se ei ollut pelkkää aamupahoinvointia, vaan sitä oli myös päivällä ja illalla. Minulla oli myös hyvin rajoittunut ruokavalio, himoitsin lähinnä vain perunamuusia ja appelsiineja. Sekä kaikenlaista rasvaista. En voinut sietää erikoisia makuja tai mitään mausteita (paitsi suolaa) ruuassa. Aleksi oli jonakin päivänä tehnyt minulle töistä tullessani jotain ihanaa ruokaa, jota yleensä rakastin, mutta minä purskahdin itkuun, koska ruoka ei maistunut ollenkaan.

- Alkuraskauden turvotus. Minusta tuntui oikeasti jo viikolla 6, että mun maha on tosi iso. Mulla turvotusta tuli nilkkoihin, vatsaan, vyötäröön, ja joka paikkaan. Ja lisäksi teki mieli syödä rasvaista ruokaa, joka ei tietenkään auttanut turvotukseen. Nyt sitä ei onneksi ole niin paljon.

- Virtsaumpi. Jep, minäkään en tiennyt moisesta, ja ilmeisesti se onkin aika harvinainen  juttu. Olenkin menossa jatkotutkimuksiin asian tiimoilta. Tämä ongelma siis alkoi viime viikolla, ja yhden kerran olen joutunut päivystykseen katetroitavaksi. Muuten oireita on ollut vähän, ja pidän peukkuja, että ne eivät pahentuisi. Johtuu siis mahdollisesti siitä, että kohtu painaa virtsarakkoa, jolloin virtsaaminen vaikeutuu hyvin paljon tai jopa kokonaan.

- Väsymys. Ja tarkoitan sellaista kuoleman väsymystä, ei mitään pikku-univelkaa. Sitä ei voi edes sanoin kuvailla. Olin ihan varma, että minulla on puhjennut narkolepsia viikoilla 8-12. Se on nyt kuitenkin hieman helpottunut raskauden toisella kolmanneksella, PAITSI tällä viikolla en ole jaksanut kuin käydä töissä, nukkua sen jälkeen 2-3 tunnin päikkärit, syödä, pestä hampaat ja mennä yöunille. Huoh.

- En tiedä mitä pukisin päälleni. Näillä viikoilla masu ei ole vielä kovin iso, mutta isompi kuin yleensä. Eli mun normifarkut eivät mene kokonaan kiinni, ja monet muutkin lempivaatteet tuntuvat ahdistavilta. Muutenkin on vaan sellainen pullukka olo, ja olenkin verhoutunut lähinnä mustin leggingseihin ja jätti-isoihin huppareihin.


PLUSSAT

+ Vauva. Ihan vaan se asia, että meille tulee vauva, onhan se nyt sairaan siistiä ja jännittävää ja ihanaa kaikin tavoin. Meidän perhe kasvaa.

+ Ihmisten suhtautuminen raskausuutisiin. Minusta on aika kivaa kertoa vauva-uutiset, koska pääsääntöisesti (95%) ihmisten reaktioista ovat superliikuttavia, onnellisia ja onnitteluja satelee.

+ Tulevat isovanhemmat. Ja nyt erityisesti omat vanhempani, koska tämä tuleva pikku Lolamatti (työnimi), on heidän ensimmäinen lapsenlapsensa. Mun äiti on erityisesti ollut superinnoissaan, ja joka viikko whatsappiin tulee jotain aiheeseen liittyvää. Myös isä oli suunnitellut erilaisia juttuja tulevan lapsenlapsensa kanssa. Kiitollinen <3

+ Parisuhde. Musta tuntuu, että vauva on meidän yhteinen "projekti", ja se on entisestään lähentänyt suhdettamme. Olemme voineet yhdessä miettiä tulevaa, arvuutella sukupuolta ja miettiä nimiä (nimen keksiminen on vaan supervaikeeta, kummallekaan ei kelpaa toisen ehdotukset, lapsi tulee varmaan oikeestikin olemaan Lolamatti...). Kyllä vauvan odottaminen on lähentänyt mun ja Aleksin parisuhdetta entisestään.

 + Olen saanut tissit. No terve! Jo raskauden toisesta kuukaudesta lähtien rintani ovat kasvaneet hitaasti, mutta varmasti, arkuutta ja kipua niissä oli ehkäpä viikoilla 6-10, mutta silti! Ne ovat kasvaneet jo melkein kuppikoon. Varsinkin, kun mahaa ei vielä näkynyt ollenkaan, halusin vain kulkea yläosattomissa kotona (ja niin myös edelleen :D), ja katsella peilikuvaani, ja esitella Aleksille niitä (ei muuten ole valittanut). Ihan mahtavaa, että olen nyt saanut kokea "normaalin kokoiset" rinnat, ilman implantteja. Vitsailtiinkin Aleksin kanssa, että näistä pitää ottaa kuvat, jos vaikka sitten joskus tulevaisuudessa, kun imetykset ym. ovat ohi, niin menenkin haaveilemaani rintojen suurennusleikkaukseen. Toivotaan, että tämän vauvashown jälkeen tisseistä on kuitenkin jotain jäljellä... Silikoneista en ole nyt taas pariin vuoteen haaveillut, mutta täytyy sanoa, että nyt on ollut ihan eri fiilis näiden boobsien kanssa, joten en sano koskaan en koskaan. Tästä vanhasta postauksesta voit käydä lukemassa ajatuksiani silikonirinnoista.

+ Saa hyvällä omalla tunnolla "löysäillä". Tiättekö, nukkua pitkät päikkärit tai jättää jumpan välistä. Yleensä "ruoskin" itseäni moisesta "löysäilystä", mutta olen näiden raskausviikkojen aikana tuudittautunut siihen  ajatukseen, että vauva siellä mahassa kaipaa lepoa ja säännöllistä ruokaa. Ja maailma ei kaadu vaikka nukkuisin yhdet (tai viidet) päikkärit viikossa, ja kuntoni ei romahda vaikka joinakin viikkoina jumppa jäisi välistä... Yritän olla kaikin puolin armollisempi itselleni, koska enää kyse ei ole vain minusta.


xox

Anna

Psst! Postaukseen on tulossa toinen osa reilun viikon kuluttua, pysyhän mukana. Siihen asti voit seurailla mun kuulumisia IGsta

Kommentit