Mitä oikeasti kuuluu?




Heippa!

Olen lukenut useammasta blogista nyt Mitä oikeasti kuuluu? -postauksia, ensimmäisenä bongasin tämän postausidean Start Living Your Best Life -blogista, josta otin kysymykset tähän postaukseen.

Parin kuukauden blogitauko onkin nyt hyvä päättää tähän postaukseen. 
Mitä oikeasti kuuluu?

Tällä hetkellä kuuluu ihan hyvää. Mulla on takanani todella erikoinen talvi ja kevät. Oon voinut välillä todella huonosti niin henkisesti kuin fyysisestikin. Oon ollut superväsynyt, ja olen joutunut miettimään kuka olen ja mitä haluan. Toisaalta sain päätökseen viimeisen työharjoitteluni mielenkiintoisessa paikassa, jossa opin itsestäni ja sosiaalialasta älyttömän paljon.

 Kevät on mulle yleisestikin aina vaikein vuodenaika. Luulisi, että lisääntynyt valo ja lämpimät säät nostaisivat mielialaakin, mulla se on kuitenkin aina toiminut päinvastoin. Mun sydän toisaalta pakahtuu kesän odotuksesta, unentarve vähenee, mutta mieleen hiipii aina järkyttävä ahdistus ja surullisuus, mitä on vaikea selittää. Ehkä sydän pakahtuukin kaikista odotuksista ja toiveista, joita valoisampaan vuodenaikaan lataa. Ja sitten jos väsyttääkin, eikä jaksa tehdä mitään, niin ahdistus on tuplasti pahempaa kuin vaikka syksyllä tai talvella, jolloin saa hyvällä omalla tunnolla vetää villasukat jalkaan ja hiipiä peiton alle. Vaikka olihan minulla haasteita viime kesänäkin ja syksyllä, siitä voit lukea tästä postauksesta. Toivon, että suunta on nyt kuitenkin parempaan päin.

Nyt kuitenkin aurinko on paistanut ja takana on ihana viikonloppu. Joten eiköhän tämä mielikin tästä tasaannu.

Mitä tapahtuu työ-/koulurintamalla?

Opiskeluni lähenevät loppuaan. Jäljellä on enää pari rästitehtävää ja opinnäytetyön loppuun saattaminen. Fiilikset ovat haikeat, mihin nämä kolme ja puoli vuotta menivät? Toisaalta oloni on odottava, mutta myös jännitynyt. Nytkö minun pitäisi hakea ”oikeita töitä”, omalta alalta? Kaksi hakemusta olenkin jo tehnyt, mutta en stressaa asiasta, minulla on ihana työ vaatekaupassa, joten pystyn rauhallisesti katsomaan ja tutkailemaan työmahdollisuuksia. Lisäksi olen tehnyt vähän avustajan- ja mallin töitä mainoksissa ja muualla, sekä satunnaista somemarkkinointia, joista saa kivaa taskurahaa (ja tuotteita)  näin opiskelijana. Väljällä aikataululla on kiva tehdä myös tällaisia hommia, ne ovat melkein kuin harrastus (joista kuitenkin maksetaan).

Parisuhde/ perhe /ystävät?

Parisuhde voi hyvin. Mulla on tulossa pian itseasiassa postaus parisuhteesta. 

Mun biologista perhettä mulla on ikävä. Olen käynyt pohjoisessa viimeksi jouluna, mutta nyt kiireiden helpotuttua toivon, että pääsen siellä taas käymään. Onneksi on kuitenkin puhelimet.

Ystävät ovat mulle tarkeitä, mutta tänä keväänä olen ollut paljon yksinäni, olen tarvinnut älyttömästi omaa aikaa (ja alkuvuodesta ei ollut aikaa kuin työharkalle ja työlle). Olen ehtinyt joidenkin ystävien kanssa treffailla, toisten kanssa olen joutunut perumaan näkemisiä sairastelun takia, mikä on harmittanut. Lisäksi kerroin tässä postauksessa pienestä välirikosta ystävän kanssa, ja harmikseni asia ei ole vieläkään selvinnyt. Rehellisesti sanottuna minulla ei ole ollut voimavaroja lähteä asiaa nyt selvittämään, eikä toisestakaan osapuolesta ole kuulunut.

Perheeseeni ei kuitenkaan kuulu pelkästään kaksijalkaisia, joten on pakko mainita, että koiramme Lola ja Leo voivat myös hyvin. Olen niin onnellinen, että elokuussa 16 vuotta täyttävä teräsmummo-Lola on myös pirteä (hieman höperö) ja onnellinen keväästä ja auringosta. Toivottavasti saan pitää tuon luottopakkini vielä pitkään ilonamme. Sydän.

Matkat?

Tällä hetkellä minulla ei ole tiedossa matkoja. Haaveilen tietysti pohjoiseen menemisestä, mutta jos puhutaan ulkomaanmatkoista, niin minulla ei ole ollut kiire mihinkään suuntaan. Haaveilen kyllä erään ystäväni kanssa viikonlopusta esimerkiksi Tukholmassa, mutta katsotaan miten asia etenee.

Takaisin Suomeen muutimme Espanjasta vuosi sitten heinäkuussa, siitä on jo niin kauan! Tuntuu, että se oli eilen. Mutta ehkä siksikään minulla ei ole älytön kiire Suomen ulkopuolelle. Kiva olla kotona välillä...

Harrastukset ja hyvinvointi?

Jatkuvan flunssailun, allergian ja vatsaoireiden takia olen urheillut tänä keväänä laittoman vähän. Mutta kun säät paranivat (kuten minäkin) olen päässyt ulos juoksulenkeille ja salillekin noin 1-3 kertaa viikossa. Tankotanssitaitoa olen yrittänyt ylläpitää hieman kotona, ja haaveilen kyllä että ostaisin kertakortin Pole4Fitille mahdollisimman pian, tarvitsen tunteja inspiroimaan kotiharjoitteluani. Olen joogannut noin kerran viikossa kotona, ja se on ollut kyllä ihanaa. Urheilu on terapeuttista ja rentouttavaa. En ole jaksanut "hampaat irvessä" -rääkkiä, vaan olen yrittänyt kuunnella kehoani ja tehdä sitä mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä. Joskus on tuntunut helpommalta istua sohvalla karkki- tai sipsipussi kourassa. :D

Mikä inspiroi eniten ja vähiten?

Vähiten inspiroi oravanpyörä, kasista neljään -ajattelu, pakko-ajatukset ja korkeat odotukset itseäni kohtaan. Eniten inspiroi aikaisin herääminen, jooga, koirat, luonto, kirjoittaminen ja parvekkeella kahvin (kuoharin) juominen.

Tällä hetkellä syön/ katson/ kuuntelen/ luen?

Aloitetaas siitä, että mitä kuuntelen. Oon ihan koukussa Auta Antti! -podcastiin. Suosittelen sitä kaikille tutuille ja tuntemattomille. Olen muutenkin tutustunut viime aikoina suomalaiseen podcast-genreen, ja tämä Antti Holman podcast on kyllä kirkkaasti ihanin. Siinä puhutaan elämän kiemuroista kaunistelematta, tahattomalla ja tahallisella huumorilla höystettynä. Pistähän kuunnellen.

Tällä hetkellä syön kauraleipää, jossa päällä chili-hummusta ja tomaattia. Nam. Ja juon Sikurijuurejauheesta tehtyä juomaa kauramaidolla, tämä on hyvä kahvinkorvike näin iltaisin. Mutta älkää antako tämän "semi-terveellisyyden" hämätä, huomenna on vappuaatto ja minulla on Proseccoa kaapissa ja suunnitelmissa ostaa mässyä meidän vappuetkoille.

Katson repeatilla Modern Familyä kymmenettä kertaa, se on oikeastaan vain taustalla, koska en jaksa edes keskittyä siihen. Modern Family toimii mulla samoin kuin Frendit-sarja, saatan katsoa niitä uudestaan ja uudestaan, se on hyvä nollauskeino aivoille. Muuten olen viime aikoina katsonut Netflixista Mad Men -sarjaa (Jon Hamm, Marry me!) ja lyhytsarjaa Bonding. Molemmat ovat sopivan kieroutuneita draamoja, mielenkiintoisilla henkilöhahmoilla, ja hyvillä näyttelijöillä varustettuja tv-sarjoja. JA katson joka viikko Ruudusta draamasarja This Is Us:n uuden jakson. Se on aivan upea, lämminhenkinen, todellinen ja vaan niin ihana draamasarja. Sitä katsoessa mulle tulee jopa ajatus, että olisiko se oma lapsi niin kauhea ajatus sittenkään...

Luen. Sain juuri päätökseen Mark Mansonin Kuinka olla piittaamatta paskakaan (The Subtle Art Of Not Giving A Fuck) -kirjan, ja ymmärrän kyllä miksi sitä on hypetetty. Oli kivaa lukea ”elämäntaito-opasta”, joka ei ollut pelkkää positiivisuutta ja yksisarvisia, vaan kertoi rehellisesti että sinä riität, myös keskinkertaisena. Tulisikohan Antti Holma ja Mark Manson hyvin toimeen keskenään? Ainakin heillä ehkä riittäisi puhuttavaa... (Ymmärrät tämän ajatuksen juoksun jos kuuntelet suosittelemaani podcastia ja luet tuon kirjan).

Mitä odotan?

Odotan vappua eli huomista ja ylihuomista. Ihana ystäväpariskuntamme (näemme liian harvoin!) tulevat meille huomenna, sydän sille. 

Vappu on vuoden juhlista mun suosikki, en tiedä miksi, mutta olen aina tykännyt siitä. Siinä on jotain söpön suomalaista; värjötellään terassilla tai brunssilla kevätrotsi päällä, on serpentiinejä, kuoharia ja kesän odotusta. 

Fun fact: En ole koskaan pitänyt vappuna ylioppilaslakkia, olen pitänyt ylioppilaslakkia ainoastaan ylioppilasjuhlissani, ja silloinkin lainasin lakin silloiselta poikaystävältäni. Se ei ole koskaan ollut mulle mikään juttu (enkä siis omista sitä lakkia, vaikka ylioppilas olenkin).

Ihanaa vappua ja kevättä just sulle <3

xoxo

Anna

 

Kommentit

Lähetä kommentti